Isabella-jääpursi

isabella

Isabella -jääpursi

Isabella -jääpursi on ruotsalainen Isabella sivut ja toinen sivu. Sillä ei ole kilpailuluokkaa, ja siksi ei ole olemassa täsmällisiä rakennusvaatimuksia. KISS -ohje (Keep It Simple Stupid) on lähtökohta, kun Isabella -jääpursi rakennetaan yksinkertaisesti niistä tarvikkeista, mitä purren rakentajalla on käytettävissään. Netissä on runsaasti kuvia, ja valtaosa pursista ovatkin simppeleitä laitteita. Toiset näyttävät yksinkertaisilta, mutta ovat pidemmälle kehiteltyjä. Asiaan kuuluu, että osalle harrastajista pursia kehitellään innokkaasti. Kevyen tuulen ominaisuudet ovat parantuneet alkuajoista ja huippunopeudet parhaimmilla Isabelloilla huitelevat 100km/h tienoilla.

Ruotsissa Isabella-purjehtijoita on eri paikkakunnilla jonkin verran ja heillä on yhteisiä tapaamisia pitkin kautta. Suomessa harrastajia ei ole näin runsaasti ja ruuhkaa ei ole paikallisilla jääkentillä. Toivottavasti asia korjaantuu ja kokoontumisia olisi myös Suomessa.

Purret voivat olla kustannukseltaan halpoja, mikä ei tarkoita samaa kuin ilmainen. Käytetyn purjelaudan maston, puomin ja purjeen yhteishinta alkaa noin sadasta eurosta. Minun ensimmäinen settini (purje, masto ja puomi) maksoivat 50 euroa kuva . Nälkä tulee syödessä ja parempaa piti saada. Seuraava purje (8,5m2), jonka hankin, maksoi 50 euroa. Lopulta löysin myös sopivaan hintaan muutaman modernin hiili- ja lasikuitumaston ja pääsin eroon vanhasta alumiinirohjosta. Sain mastot edullisesti, joten koko purteen rahaa oli kulunut siihen asti noin 160 euroa. Varustelu ei ole tähän päättynyt, vaan sain hankittua syksyllä -03 pienemmän purjeen 6,5m2 kovia kelejä varten parilla kymmenellä eurolla.
Rikaukseen olen käyttänyt nurkissani pyörineitä ylimääräisiä tarvikkeita, mutta olen myös joutunut ostamaan sakkeleita, vanttiruuveja ym. tavaraa paikallisista venetarvikeliikkeistä ja Biltemasta. Nykyisen purren runkovanerit sain juuri ja juuri kasattua jäännöspaloista, joita jäi uusiessani Aninan makuulaverit, joten rahaa säästyi. Toisaalta aina menee muutama euro, koska aina puuttuu jotain ja sen saa vain kaupan kautta. Alkuperäinen 160 euroa on vuosien varrella varmasti paisunut puolella, mutta mielestäni se on ollut sen arvoista.

Masto ja purje voi olla mikä tahansa, minkä sattuu saamaan, mutta purjelaudan varusteita yleensä käytetään rikaukseen.  Suomen Purjelautaliiton sivuilla on myyntipalsta, josta voi löytää sopivia tarvikkeita Isabellaan.

Uuden ja vieraan rakentelussa tulee väistämättä hankaluuksia ja tilannetta ei paranna se, että yksikseen rakentelee ja tutkii innokkaasti netistä mielenkiintoisia ratkaisuja.
Ongelmia oli mm. maston rikaus, joka on ratkaistu lisäämällä apumasto surfimaston eteen. Apumasto on sidottu kiinni surfimastoon puomin alapuolelta. Tämä on yleensä toiminut hyvin, mutta netissä on kirjoitettu maston rikkoontumisista. Syy on oikeastaan selvä. Mastoa käytetään toisin kuin se on alunperin tarkoitettu. Se on Isabellassa kiinteästi mastonjalassa, joka on kiinnitetty Isabellan kanteen. Tämä rasittaa todennäköisesti liikaa mastoa. Purjelaudassa masto on liitetty taipuisalla jontilla laudan kanteen. Asensin kuulapään purren kanteen ja päämaston alla olevassa välikappaleessa on siihen sopiva ”nivelkuoppa”. Ajatus ei ole omaa, vaan otettu mallia DN:n purren maston alahelasta ja ruotsalaisten uusimmasta apumastokonstruktiosta. Toimii aika hyvin ja aihiona minulla oli auton raidetangon nivel.

Tosiasiassa kannessa on kaksi kuulapäitä, koska takimmainen on käytössä kovalla kelillä ja vastaavasti etummainen kevyillä tuuliolosuhteissa. Samoin mastoa kallistamalla eteenpäin tai taaksepäin voin vaikuttaa purjeen painopisteeseen. Kaikki säätömahdollisuudet ovat tarpeen, koska pursi ei kulje käytännössä lainkaan väärin säädettynä kevyellä kelillä ja kovalla tuulella taas väärin säädettynä pursi nostaa välittömästi tuulenpuoleista luistinta ja kaatuminen on mahdollista.

Purteni teknisiä tietoja voi lukaista täältä

mastonjalka

apumasto

Toinen ongelma koskee jalustamista, koska alkuperäinen tapa ei ole mahdollista. Jalustuspiste on liian edessä ja alhaalla, mikä aiheuttaa reippaalla jalustuksella valtavan kuormituksen mastoon ja puomiin. Tämä voi rikkoa varusteet.

isabella_2

isabella_istuin

Kuvista selviää, miten olen järjestänyt jalustamisen, niin että voin yhdellä köydellä (sininen köysi) jalustaa purjeen. Idea on muokattu jenkeiltä , muttei se aivan moitteettomasti vieläkään minulla toimi. Tämä on minusta näinkin parempi kuin alkuperäinen Isabellan jalustustapa.

isabella_etuluistin

Jääpurressa ei ole jarruja, joiden puuttumista eräät ovat kyselleet. Jääpurressa kuitenkin pitää olla seisontajarru, koska purjehdusvalmis jääpursi voi lähteä liikkeelle itsestään ja sen saaminen kiinni voi olla todella vaikeaa.
Etuluistimeen olen porannut reiän, jossa on sakkeli ja siitä sidon liinalla etuluistimen vinoon ylös jääpurren keulaan kiinni. Luistimen takaosa uppoaa jäähän ja pitää näin purren paikallaan.

Seuraavat kappaleet kertovat, mitä on tapahtunut menneinä purjehduskausina. Alkuaikoina on ollut enemmän kommentoitavaa. Kausien lisääntyessä ei välttämättä tekstiä ilmesty sivulle valtavia määriä. Pyrin laittamaan jokaisesta purjehduskaudesta sellaiset jutut, joissa voi olla jotain yleistä mielenkiintoa herättävää.

 

Ensimmäinen kausi 2000

 

Tammikuussa 2000 tutkin internetistä tietoja jääpursista ja rupesin tekemään Isabella tyyppistä jääpurtta. DN-pursi olisi ollut toinen vaihtoehto, mutta rikauksen takia tuli valittua ruotsalaisten versio. Siinä on purjelaudan riki ja sen hankinta oli helppoa.

Rakentelu kesti muutaman viikon (ruotsalaisella nettisivuilla todetaan sen valmistuvan n. 9h valmiiden helojen kanssa). Tein siis helat myös itse ja pursia tehtiin kaksi kappaletta naapurin (kuva) innostuessa tulemaan mukaan. Purret valmistuivat juuri sopivasti huhtikuun alkuun, silloin oli Orivedellä kevään ainoa hetki purjehtia jäällä.

Paras päivä oli 7.4. lauantaina. Pääsin jo alkuviikosta muutaman kerran testaamaan laitetta ja tein siihen tarpeelliset muutokset, kunnes lauantaina sain nauttia purjehduksesta. Suurimmat murheet olivat keskisalon murtuminen – totaalisesti poikki takapuolen alta, syynä oksainen kakkosnelonen. Vaihdoin sen liimapuuhun ja etulaudan kävi samoin, koska se ei pysynyt suorana. Seuraavaksi jouduin vaihtamaan etupään helat kunnon rautoihin ns. naulauslevyt eivät kestäneet, kun vauhtia oli yli 20 solmua. Ensimmäisellä kerralla kypärä jäi autoon, mutta itsesuojeluvaisto rupesi toimimaan ja muilla kerroilla se oli päässä. Lasit tai visiiri on hyvä olla päässä, sen verran lensi kokkareita nuppiin, että oli parempi suojata silmänsä.

Lauantaina vauhti oli GPS:n mukaan 25 solmua ja sen jälkeen keskityin ohjaamiseen. Arvion nopeuden nousseen noin 27 solmuun. Saavutin tavoitteeni, sillä olin toivonut pääseväni keväällä yli 20 solmua, ja se meni reippaasti yli. Toisaalta mikään ei ole tarpeeksi ja suurempia nopeuksia pitäisi päästä kokemaan seuraavalla kaudella. Nykyisellä purjeella se ei ole mahdollista ja toinen parempi onkin hankittava.

WWW-sivuja on tutkailtu ja esim. Icer Flyer sivuilta löytyy hyviä neuvoja, kuten myös purjelautasivuilta esim. Suomen Purjelautaliiton kotisivuilta. Valinnan varaa on kunhan osaa valita oikean tyyppisen purjeen. Naapurini Mika ei valitettavasti lauantaina voinut olla mukana, mutta eiköhän ensikausi kohta koita. Muutama kuukausi ja jäät ovat takaisin.

 

Toinen kausi 2001

2001 pääsin tammikuussa purjehtimaan.  Isabella on aivan toinen pursi. Nyt se on tehty alumiiniprofiilista ja 9mm vanerista. Vaneri ja alumiini ovat liimattu West epoksilla ja puristettu popniiteillä kiinni. Luistimet olen teroittanut loivemmalle kulmalle (90 astetta) kiitokset avusta Raimo Honkaselle. Luistimien terien kulman muutos toi vauhtia kevyelle kelille. Samoin Raimo neuvoi siirtämään taa’emmaksi luistimen kiinnityspistettä, jolla luistimet ovat kiinni metalliheloissaan

Purjeena on 8.4 neliön Da Kine Havaji. Puomi sekä masto ovat alumiinia. Masto on murtunut pari kertaa ja viimeisen remontin jälkeen ne ovat kestäneet paremmin. Toisaalta hakusessa on parempi masto, sillä purje ei istu hyvin mastoon. Helmikuun puoleen väliin mennessä olin purjehtinut 196 km, paras nopeus oli 72.6 km/h. Nyt on lumi tullut jään päälle ja odottelen kevättalvea, jos silloin pääsisi vielä jäälle purjehtimaan.

Suurin syy alumiinin ja vanerin käyttöön oli paino. Sain painon putoamaan ja nyt auton katolla on kaksi osaa, jotka nostan katolta. Jäällä liitän ne kahdella pultilla yhteen ja rikaan purren – helppoa. Entinen painoi yhteensä 68kg nykyinen 55 kg, Runko painaa 27,5 kg ja poikkiaisa 17,5 kg luistimet ovat kiinni rungossa ja aisassa. kokonaispituus 319cm leveys 240cm.

 

Kolmas kausi 2002

Keväällä en päässyt purjehtimaan, mutta syksy korvasi menetyksen. Längelmävedellä pääsin marraskuussa purjehtimaan pari päivää, kunnes satoi liikaa lunta. Näsijärvi jäätyi joulukuussa 4. päivä ja 10.12 uskalsin jäälle Lapinniemen kansan kylpylän rannasta. Jäällä oli pari retkiluistelijaa ja kalastajia verkoilla ja pilkillä. Upea keli, vaikka oli heikko tuuli. Nopeudet 8 solmun luokkaa ja huippu 18 solmua Välineet ovat toistaiseksi pysyneet kunnossa (johtunee heikosta tuulesta) ja ainoastaan skuuttaus järjestelmässä on edelleen puutteita.

Neljäs kausi 2003

Jäälle pääsin siis jo marraskuussa -02 Orivedellä ja Näsijärvellä kävin joulukuussa purjehtimassa. Kaikki meni paremmin kuin hyvin. Näsijärven jäälle pääsin hyvin Mustalahden uimalan rannasta. Pursi kulki alkutalvesta 10-30 solmua, enkä aivan huippunopeuksia päässyt kokemaan, koska tuuliolosuhteet olivat silloin aika kevyet.

-03 maaliskuussa ja huhtikuussa pääsin uudestaan purjehtimaan Orivedellä, 7.3.2003 olin mm. jäällä. Silloin keli oli kova ja yllättävän runsas lumisade edellisenä päivänä teki purjehtimisen haastavaksi. Pursi kiiti 35 solmun nopeudella välillä tuulen puolen luistin vähän ylhäällä ja pursi iskeytyi tuulen muodostamiin lumivalleihin. Todella haastava reissu, kaikki meni hyvin. Maston olin siirtänyt takimmaiseen paikkaan ja poikkilauta oli laitettu kiinni etummaisiin kiinnityspisteisiin. Purje oli trimmattu mahdollisimman litteäksi.

Edellisellä kerralla oli pohjaharuksen vaijerilukko pettänyt ja menetin pohjasalon, joten purjehdin ilman pohjaharusta. Sillä olen jäykistänyt ja varmistanut, ettei purren runko murtuisi maston kautta tulevan kuormituksen takia, mutta hyvin meni ilman sitä. Ehkä rakenne kestää sittenkin ilman pohjaharusta. Idean olen ottanut DN-jääpurresta, jossa alaharuksen pitäminen on välttämätöntä. DN:n runko voi muuten murtua kovassa tuulessa.

12.4. kävin vielä kerran jäällä ja keli oli todella hyvä. Jää oli yöpakkasten jäljiltä aamupäivällä kohtuullisen sileä ja tuuli aika hyvä. Huippunopeus oli 27 solmua.

218 mpk ja 11,5 tuntia oli GPS:ssä lukemat kertoi talven kokonaismatkasta ja ajasta, tästä puuttuu alkutalven Oriveden reissut, jotka vahingossa poistin GPS:stä Kokonaisuudessaan purjehdin yli 250 meripeninkulmaa ja 13 tuntia tehollista aikaa  jäällä talvikautena 02-03.

14.12.-03 jään vahvuus oli 10-8cm ja pääsin pariksi tunniksi purjehtimaan Längelmävedelle ennen vuoden päättymistä. Vauhtia oli parhaimmillaan 29.5 solmua. Purjehduksen aikana alkoi sataa lunta, joka jatkui myöhään iltaan asti. Seuraavana päivänä yritin uudestaan, mutta kova tuuli oli kasannut lumen koviksi valleiksi ja purjehdus oli mahdotonta.

Viides kausi 2004

Tammikuun ensimmäisellä viikonloppuna olin Näsijärven jäällä. Tuuli oli heikko ja jää aika kehno. Pursi kulki n. 20-25 solmua. Perusasiat alkavat olla kohdallaan ja pursi kulkee kelissä kuin kelissä.
Isabellan skuuttausta on ollut hankala käyttää. Köysi on takerrellut ja jalustaminen on ollut aika raskasta. Nyt olin muuttanut skuuttausta, joka tuntuu Näsijärvellä aika hyvältä. Kuvista selviää nykyinen järjestely.

isabella_3

Skuuttiköysi kulkee maston kautta ja tulee kätevästi kannen plokin kautta käden ulottuville. Alla olevassa kuvassa pursi on purettu kuljetusta varten

isabella_istuin

Viikoilla 13 ja 14 pääsin purjehtimaan Längelmäveden kevätjäille ja maileja tuli vajaa pari sataa mailia. Huippunopeus ylti 38 solmuun ja keskinopeus oli 25 solmun tienoilla. Tein luistimiin lisävarustuksena sukset, jotka toimivat hyvin kevätjäillä.

Niiden erinomaisuus selvisi minulle lopullisesti, kun kävin Padasjoella purjehtimassa ja samalla katsomassa DN pursien kilpailua 3.4.-04. Jää oli samanlainen kuin Orivedellä ehkä hivenen huonompi ja vallitseva tuuli aika heikko. Olin aikaisemmin viikolla päästellyt mukavasti suksien/liustimien kanssa, mutta jätin Padasjoella sukset pois ja purjehdin pelkästään luistimilla. Kulku oli kevyellä tuulella ankeaa, vaikka tuulen sattuessa kohdalleni kulku oli 22 solmun tienoilla. Keskustelin L-9:n omistajan Bengt Enokssonin kanssa myöhemmin päivällä rannalla yleisesti hänen kansaan luistimista ja vasta kotimatkalla sytytti, miksi Isabellan kulku oli Padasjoella takkuisempaa kuin kotijäällä.

Luistimeni ovat liian lyhyet ja niiden kärjet eivät pysyneet riittävästi kevätjään pinnan yläpuolella, vaan vajosivat toistuvasti alaspäin ja hidastivat vauhtia. Tätä ilmiötä L-9:n omistaja minulle kuvailikin rannalla. Isabellan kulku 120cm suksilla, joiden läpi tuli 10-15mm luistimien terät, olikin ollut aika hyvä Lägelmävedellä. Alun perin ajatuksenani oli turvallisuuden lisääminen, mutta samalla kulkukin parani. Harmi vain, että tajusin asian vasta kotimatkalla Padasjoelta. Taidan tehdä myös pidemmät sivuluistimet ensi talveksi.

Padasjoen päivästä löytyy muutama kuva täältä

isabella_purettu

Kuudes kausi 2005

Sesonki alkoi 11.12.2004 Hiedan edustalla! Iltapäivä oli valitettavasti tuuleton, joten reissun anniksi jäi purren kasaaminen, purkaminen ja purren työntely jäällä. Seuraavana päivänä sunnuntaina oli vähän tuulta ja upea sileä jää. Pursi kulki hienosti heikossa tuulessa 3-18 solmua!

22.12 kävin aamupäivällä järvellä. Jää oli epätasainen ja sen päällä oli vähän lunta. Tuuli oli navakka jopa kova ja meno olikin hienoa.  Gps näytti maksiminopeuden olleen 41.5 solmua. Tarkoituksena oli kokeilla pienempää purjetta, mutta varusteita puuttui ja jouduin laittamaan isomman purjeen. Olisi ollut sopiva hetki kokeilla miten se olisi toiminut – harmi.

Talvella -05 kävin kerran Hiedan edustalla, mutta keväällä kelit olivat huonot ja kausi loppui siihen kertaan.

 

Seitsemäs kausi 2006

15.1.2006 pääsin jäälle Hiedan edustalle ja jää oli hyvässä kunnossa! Tuuli oli heikko, mutta jää osittain hyvin sileä ja pursi kulki hyvin. Hieno reissu. Vuosien varrella on sivujen takia tullut kyselyjä Isabella purresta ja olen yrittänyt niihin parhaani vastata. Viimeksi kysyttiin mm. miten nyt rakentaisin purren? Nyt haluaisin tehdä paremman poikkilaudan. Laudan tekisin sopivasti esijännitetyksi ja useammasta puurimasta. Pursi pitäisi saada niin pieneksi, että se mahtuisi osina farkkuun sisälle ja tietysti helposti koottavaksi!

Päivitys 25.2.2018:

Jääpurjehdus kelejä on ollut niukasti vuosina 2007-2017. Jäälle olen mennyt purjehtimaan, kun siihen muut kiireet ovat antaneet mahdollisuuden. Toisinaan jäätä on ollut, mutta lumi on tullut päälle ja purjehdusreissuun ei ole asiaa. Muuten jääpursi on toiminut ja kyyti on joka kerta reipasta 12-30 solmua vauhtia.


Kuvia ensimmäisestä lankku runkoisesta Isabellastani: kuvia jääpurresta
Kuvia nykyisestä Isabellastani, kun vien sitä pois jäältä: kuvia

Tässä lista asiaa sivuavista sivuista:

Toinen tapa purjehtia surfipurjeella:  Ice Flyer Ice Boat
Ruotsalainen Isabella sivut:  http://www.isabella-iceboat.com/iseng.html
Anders Dicknerin sivut: http://home.swipnet.se/dickner/
Keskusteluryhmä:http://bygden.nu/isjakt/
DN-jääpursi: http://www.icesailing.org/
Suomen DN:n jääpursiliitto: http://www.icesailing.fi/
Miss Wisconsin ice and land yacht: http://www.miswislandiceyacht.com/
lopuksi linkki maapurjehdukseen: http://www.nalsa.org/images.htm

päivitetty 22.12.2004

%d bloggaajaa tykkää tästä:
search previous next tag category expand menu location phone mail time cart zoom edit close